Hyvän leivän salaisuus
Perinteinen Satakuntalainen kakko leivotaan Ullan Pakarissa käsin. Taikinan teossa ja paloittelussa on apuna kone, mutta lopullisen muotonsa kakkoon tekevät kädet. Näin jokaisessa kakossa on tekijänsä sinetti, ja kakot ovatkin muodoltaan hieman erilaisia. Käsityön lisäksi Ullan Pakarin luonnonmukaiseen leivonta-ajatukseen kuuluu lisä-aineettomuus. Tämä tarkoittaa sitä, että minkäänlaisia keinotekoisia lisä- tai säilöntä-aineita ei käytetä. Näiden lisäksi leivän paistaminen tapahtuu vanhan ajan leivinuunin modernimmassa versiossa. Kakot paistetaan nimittäin kiviarinauuneilla, joissa uunin lämpö johdetaan leivän sisään kivipinnan kautta. Näin saadaan kakkoon rapea kuori, joka säilyttää leivän sisuksen kosteana, koska vesi ei pääse niin helposti haihtumaan pinnan kautta.
Kakko oli alun perin pyhä ajan herkku.
Alkuperältään kakko on pyhäpäivien ajaksi vaaleista vehnäjauhoista leivottu herkkuleipä. Arkipäivään kuului vartaalla riippunut ruisleipä, mutta elintason noustessa tätä pyhä-ajan herkkua voitiin tarjota myös arkena. Nykyään kakko löytääkin tiensä monen Satakuntalaisen kodin ruokapöytään.
Ullan Pakarin leivontaperinteet ovat lähes 100 vuoden takaiset.
Vuonna 1911 Ullan isoäiti Emmi Laine oli leipurin opissa ja alkoi leipoa Honkajoella kotiuunissa leipiä kylän taloihin. Kilpailu oli jo silloin kovaa, varsinkin laadun suhteen. Lisäksi oli oltava aamulla ensimmäisenä leipäkoppansa kanssa kylällä. Emmin poika Arvo Laine jatkoi leipomoliikettä vuodesta 1949. Vuonna 1982 Ulla siirsi pakarinsa Poriin, jatkaen näin isänsä leipomoliikettä. Porilaiset ottivat heti omakseen Ullan Pakarin kakot, joita leivottiin siihen aikaan kahta erilaista; Junttakakkoa ja Ohraskaa.
Kakossakin on trendejä.
Perinteinen Satakuntalainen kakko leivotaan sekajauhoista, eli taikinaan tulee vehnä- ja ohrajauhoja. Tällaista leipää kutsutaan Ullan Pakarissa Junttakakoksi entisaikojen junttapullan mukaan. Vanhan kansan mukaan kaura kuului hevosille, mutta sen terveellisyysvaikutusten havaitsemisen jälkeen Ullan Pakari kehitti uuden kakon, jossa on runsaasti kauraa. Ullan Pakarin Kaurakakko onkin nykyään yksi yrityksen parhaiten menestyvistä tuotteista. Myös ruis on viljana erittäin arvostettu sen kuitupitoisuuden vuoksi. Siksi Ullan Pakarissa kehitettiin Ruiskakko. Aluksi rukiin laittaminen kakkoon tuntui hieman oudolta mutta vahvan maun ja terveellisyyden vuoksi se on saavuttanut suuren suosion. Viime vuonna kehitettiin Täysjyväkakko, jossa kaikki jauhot ovat täysjyvää, eli koko jyvä on jauhettu jauhoksi mitään hyödyllisiä osia poistamatta.
Kakko rikastuttaa ruokakulttuuria.
Leipä on yksi merkittävimmistä kuidun lähteistä. Lisäksi se on pitkään nälän loitolla pitävää ravintoa. Eikä leivän hyvää makuakaan sovi vähätellä. Satakuntalaisten ruokapöydistä kakko tuskin koskaan häviää, sillä Suomessa on onneksi vahva maakunnallinen leipäkulttuuri. Makujen ja tuoksujen vivahteikas maailma tulee aina houkuttelemaan kuluttajia. Maakunnalliset tuotteet ovatkin rikkaus, jota suomalaisten tulee vaalia valitsemalla ostoskoreihin paikallisia makuelämyksiä. Näin maakunnallinen rikas ruokakulttuuri siirtyy sukupolvelta toiselle.
|
||
|
|
|
|
| © Harri Vihavainen | ||